Itä-Suomen tanssin aluekeskus juhli 20-vuotissyntympäiviä Kasarmipuistossa ja ITAK-näyttämöllä 17.5.
Lue alta ITAK:n taiteellisen johtajan puhe, joka pidettiin juhlan alkajaisiksi puistossa.
Arvoisa yleisö, ITAK:n vanhat, nykyiset ja tulevat taiteilijat sekä yhteistyökumppanit,
Lämpimästi tervetuloa juhlimaan kanssamme Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen 20-vuotista taivalta! ITAK:n taustayhdistys Tanssitaiteen tuki ry perustettiin 25.11.2004 ja sitä edelsi luja työ, tahto ja yhteistyö paikallisten tekijöiden lobatessa aluekeskusta Itä-Suomeen. Aluekeskuksen perustamisesta ja historiasta kuulette enemmän seuraavassa juhlapuheessa, jonka tulee meille pitämään paikallisen taidekentän rautainen moniottelija Anja Lappi. Anjan puheen jälkeen saamme nauttia esityksestä, joka juhlii niin meidän syntymäpäiviämme kuin Kuopion 250-vuotisjuhlavuotta. Esityksessä tanssii Johanna Partio, joka oli mukana ITAK:n toiminnassa jo alkutaipaleella, sekä Outi Markkula, jonka juuret ovat syvällä Savossa ja joka on paluumuuttanut hiljattain takaisin tänne kotiseudulleen. Muusikkona mukana on Markku Laakso, joka hänkin on asunut Kuopiossa jo yli 20 vuoden ajan.
Improvisaatiopohjainen ja paikkasidonnainen esitys Sävel, askel, NYT! kiertää Kuopiossa nyt alkukesästä ilmestyen muun muassa Kuopion yliopistollisen sairaalan aulaan, leikkipuistoon, torille ja rautatieasemalle vieden tanssia tavalliseen kuopiolaiseen arkeen. Teos on osa Kuopio250-juhlavuoden ohjelmistoa, ja saanut juhlavuoden tuotantotukea.
Esityksen jälkeen ilmoittautuneet kutsuvieraat siirtyvät ITAK-näyttämölle, jossa on juhlatarjoilua ja lisää onnittelutervehdyksiä muun muassa kuntakumppaneiltamme Kuopion, Joensuun ja Mikkelin edustajilta.
Mutta tässä aivan aluksi, minä taiteellinen johtaja Veera Lamberg ja tässä vieressäni seisova toiminnanjohtajamme Eeva Eloranta, haluamme sanoa muutaman sanan. Ennen kaikkea lämpimästi tervetuloa!
Taiteelllisena johtajana ja tanssitaiteilijana tuntuu aidosti kunnialta saada olla pitämässä tätä juhlapuhetta. Yksi asia, jonka näen vain koko ajan selvemmin kasvaessani tässä ammatissa on, ettei tätä tehdä yksin. Niin kuin taiteilijana näen ja tunnen ruumiissani, miten jokainen minua opettanut opettaja, kanssani työskennellyt koreografi ja työryhmä on muovannut minua ja jättänyt jälkensä siihen taiteilijaan, joka nyt olen, samalla tavalla näen suomalaisten tanssitaiteen institutionaalisten rakenteiden olevan pitkäjänteisen yhteisen työn tulosta. Itä-Suomen tanssin aluekeskuskusta ei ensinnäkään olisi ilman aktiivisia paikallisia taiteilijoita ja tanssin tukijoita, mutta myöskin sen koko 20-vuotinen historia on tehty yhdessä: sen toiminnan muodot, taide ja jokainen tanssillinen kohtaaminen on osiensa summa, josta on kiittäminen jokaista taiteilijaa, joka on koskaan työskennellyt ITAK:ssa. Kiitos teille aivan jokaiselle! Olette tehneet todelle upeaa työtä!
On myös kunnia saada olla tässä positiossa luotsaamassa nuorta kaksikymppistä kohti aikuisuutta. Toivon, että kolmannen vuosikymmenensä nyt aloittanut ITAK seuraa jatkossakin aikaansa ja pystyy mukautumaan kulloiseenkin tilanteeseen tarjoten paikalliselle tanssitaiteen kentälle koko ajan tarkoituksenmukaisempaa tukea, ja että tämä hieno paikallinen tanssin kenttä saa koko ajan enemmän näkyvyyttä ja merkitystä alueella. Me olemme vahvoja ja meillä on sanottavaa!
Haluan myös käyttää tässä tilaisuudessa hetken sen esiin tuomiseen, kuinka paljon ITAK:ssa tehdään niin sanotusti näkymätöntä työtä. Sillä hyvä yleisö, se mikä työstämme näkyy ulospäin, on jäävuoren huippu, joka rakentuu päivittäisen ahkeran aherruksen varaan. Jokainen teos, yhteistyö, vierailu ja vaikka kohta nähtävä improvisaatioesitys kaupunkitilassa, vaatii paitsi taiteilijoiden harjoittelun, myös tuntikausia työtä heiltä, jotka eivät ole taiteilijoita: järjestelyjä, lupien kysymistä tai hankkimista ja työtä tekijänoikeuksien, sopimusten, palkanmaksun, tiedotuksen, lamppujen suuntaamisen, yhteistyöneuvotteluiden ja vaikka minkä muun parissa. Harvoin, mielestäni liian harvoin, kiitämme ja näemme sitä rautaista ammattilaisuutta vaativaa taustatyötä, jota ITAK:ssakin tapahtuu, ja joka on kuitenkin ammattimaisen taiteen peruskivi. Lisäksi ITAK on mukana vaikuttamassa tanssitaiteen asemaan lukemattomissa verkostoissa kuntaliitoista erilaisiin taidehyvinvointiverkostoihin. Lobbaamme paikallisen tanssitaiteen puolesta niin paikallisesti kuin maanlaajuisesti – ja uskon vahvasti, että sillä on väliä. On tärkeää, ettei alan työskentelymahdollisuuksien edistäminen kaadu pelkästään yksittäisten freelance-taiteilijoiden hartioille.
Minä taiteilijana olen kokenut olevani etuoikeutettu saadessani työskennellä ITAK:ssa oman alansa loistavien ammattilaisten kanssa, ja koen myös poliittisesti merkitykselliseksi nostaa taiteilijana esiin heidän työnsä arvon. Koska uskon, että taide tulee tapahtumaan aina jotenkin meidän taiteilijoiden sanomisen pakosta – meitä ei voi nujertaa, vaikka koko taiteen rahoitus ajettaisiin alas. MUTTA on merkityksellistä ymmärtää, miten tärkeää on, että taiteilijat saavat keskittyä siihen, mikä on heidän ydinosaamistaan, ja saada tukea muilta alan ammattilaisilta. Ja sehän on ITAK:n perustamisen ja olemassaolon tarkoitus! Ammattimaisesti, eettisesti ja kestävästi tuotettu tanssitaide tarvitsee ja ansaitsee tarvittavat tukirakenteet ja niille riittävän ja tarpeeksi pitkäjänteisen rahoituksen. Muuten kuljemme kehityksessä taaksepäin.
Kiitos siis koko ITAK:n henkilökunnalle, Eeva Elorannalle, Maijariitta Karhulahdelle, Alli Mattilalle, Anssi Pöyhöselle ja kaikille heidän edeltäjilleen meidän taiteilijoiden hyväksi tehdystä erinomaisesta, todella arvokkaasta ja merkityksellisestä työstä! Kiitos Eeva Elorannalle, että olet väsymättä jaksanut kehittää ITAK:n toimintaa jo yli kymmenen vuoden ajan (mielestäni tämä 10 vuotta vaatii erityisablodit!) ja kaikille luottamustoimisille hallituksille, jotka ovat olleet henkilökunnan tukena.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin – yhdessä aikuistuen, viisastuen ja aina vain enemmän omaäänisemmäksi kehittyen!
Veera Lamberg
taiteellinen johtaja
Itä-Suomen tanssin aluekeskus