Rotterdam 29-7-2019
Katse menneeseen ja tulevaan
Kesä on hyvää aikaa reflektointiin ja lomalla on aikaa ajatella. Maisemanvaihto ruokkiin usein luovuutta ja ainakin itse uskallan irrottautua töistä. Alitajunta ei vaan taida koskaan ottaa vapaata?
Korsikalla lomaillessani näin saman unen useaan otteeseen. Unessa minun piti esittää soolotanssiteos yhä vaihtuvissa tiloissa ja tapahtumissa. Teoksen liikkeet olivat hämärästi mielessä, mutta tunsin melkoista epävarmuutta kokonaisuuden suhteen. Uskottelin kuitenkin itselleni, että kyllä se tulee mieleen kunhan vain aloitat. En ole koskaan ollut mikään suuri unien tulkitsija, mutta Korsikalla nähdyissä unissa prosessoin melko varmasti jollain asteella ensimmäistä kauttani Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen taiteellisena johtajana!
Kausi 2018-2019 olikin todella tapahtumarikas ja esimerkiksi henkilökunnan suhteen melkoista muutoksen aikaa ITAK:lla. Uusi tiimi ei tietenkään tarkoittanut, että kaikki asiat pantaisiin myös uusiksi ja jo toimivat työskentelymallit hyllytettäisiin. Syksyllä 2018 kirjoitettu kolmivuotinen toimintasuunnitelma antaa selkeät raamit toiminnalle ja ITAK:n tehtävä on edelleen tukea aatteellisesti ja taloudellisesti ammatillisen tanssitaiteen tunnettuutta ja kehittymistä Itä-Suomessa. Yksi hienoimmista uutisista kuluvalla kaudella olikin Taiteen edistämiskeskuksen ITAK:lle myöntämä kolmen vuoden mittainen toiminta-avustus ja sitä kautta mahdollisuus suunnitella ja kehittää toimintaa yhä pitkäjänteisemmin.
Kuluva kausi ei osatuotantojen suhteen ole vielä minun kuratoimani, mutta kädenjälkeni alkaa pikkuhiljaa näkyä ITAK:n ohjelmistossa. Kesäkuinen Paikallisliike festivaali oli ensimmäinen isompi tapahtuma, jonka ohjelmiston suunnittelin ja olin myös sisältötyöryhmäläisenä tiiviisti mukana Kuopiossa järjestetyn tanssin alan ammattilaisfoorumi Kiertoliikkeen toteutuksessa. Koin, että molemmat tapahtumat onnistuivat erinomaisesti ja siitä iso kiitos koko ITAK:n porukalle, kaikille esiintyjille ja avustajille.
Odotan innolla nyt alkavaa kautta ja siitä onkin muodostumassa todella mielenkiintoinen. Syksyn kohokohta tulee ehdottomasti olemaan Yksin Sateessa -festivaali Joensuussa, missä tulemme testaamaan uusia kohderyhmiä ja ennen kaikkea tutkimaan nykytanssin yleisösuhdetta.
Kun keskustellaan yleisösuhteesta, niin mielestäni pitää ensiksi miettiä, miksi se on tärkeää? Onko takana vain ekonominen paine, vai olemmeko me tanssitaiteen tekijät ja tukijat oikeasti kiinnostuneita tuomaan nykytanssia lähemmäksi ihmisiä? Minä uskon, että yleisöä pitää edelleen kouluttaa ja tavoitteena onkin lisätä ITAK:n esitysten yhteyteen esimerkiksi työpajoja ja keskusteluja. Haluan ehdottomasti myös kannustaa ITAK:n kanssa yhteistyötä tekeviä koreografeja syventämään tuntemustaan yleisörakenteista ja tämä on mielestäni varsin mahdollista ilman sen suurempia taiteellisia kompromisseja.
Yleisösuhde on myös tärkeässä roolissa tehdessäni taiteellisia valintoja vuodelle 2020. Osatuotannoissa fokus siirtyy osittain tutkimuksesta konkretiaan. Valittuja teoksia yhdistää niiden jo konsepti vaiheessa pitkälle viedyt ideat ja eritoten selvä visio siitä, mitä yleisö lopulta tulee kokemaan ja näkemään. Teoksien työryhmät pystyvät myös kuvaamaan tulevat koreografiset lähestymistavat ja esityksen dramaturgian selkokielellä. Kaikkien taiteellisten kriteerien ohella ITAK:n taloudelliset resurssit asettavat valitettavasti tiukat rajat osatuotannoiden lukumäärälle. Tämä ei tee valinnoista ainakaan helpompaa ja aina jää hyviäkin konsepteja jaetun tuen ulkopuolelle.
Tanssin tutkimukselle pitää totta kai edelleen olla oma paikkansa ITAK:n toiminnassa ja olemmekin kehittelemässä uutta konseptia nimenomaan nuorille tanssitaitelijoille. Luomalla uuden portaan tanssin ammatillisten koulutusten ja ammattilaisuuden väliin, ITAK haluaa vahvistaa yhteistyötä koulutusten kanssa ja lisäämään nimenomaan juuri valmistuneiden työmahdollisuuksia. Mutta palaan tähän tulevissa blogiteksteissä…
Ystävällisin terveisin,
Jaakko Toivonen