​Taiteen arvo ja arviointi -seminaarin muistiinpanot 9.10.2018 // osa 1

Taiteen arvo ja arviointi -seminaarin muistiinpanot 9.10.2018 // osa 1.

Sotkulle kokoontui 9.10.2018 viitisenkymmentä taiteilijaa, tuottajaa ja opintonsa loppuvaiheilla olevaa opiskelijaa kuulemaan Itä-Suomen taidetoimikuntien puheenjohtajien selvityksiä taiteen vertaisarvionnista ja pohtimaan taiteen arvoa.

Tilaisuuden avasi Taiken erityisasiantuntija Saara Vesikansa, aamupäivän aihealustajina ja panelisteina olivat lausuntataiteilija Matti Kaarlejärvi (Pohjois-Savo), kirjailija Anne Leinonen (Etelä-Savo), tanssitaiteilija Ulla Mäkinen (Pohjois-Karjala). Iltapäivän taiteen arvon pohdintaa luotsasi läänintaiteilija, teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK) Krista Petäjäjärvi. Tilaisuutta moderoi läänintaiteilija Kati Adrianov, joka myös vastasi järjestelyistä yhdessä Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen Asta Elijoen kanssa.

Saara Vesikankaan avauspuheenvuoro käsitteli Taiken toimintaa kehittämisen näkökulmasta ja mitä se tarkoittaa Itä-Suomessa. Taikessa on meneillään kuusi kehittämisohjelmaa, jotka liittyy strategisiin painopistealueisiin ja kaksi lain määrittelemiin tehtäviin. Kehittämisohjelmista lisätietoa tästä linkistä: www.taike.fi/fi/kehittamisohjelmat Taikessa valmistellaan taiteilijapalkkakokeilua, joka kehitetään rauhassa ja harkiten yhdessä kentän toimijoiden kanssa, unohtamatta olemassaolevan systeemin hyviä puolia. Taiteilijoiden työskentelyedellytysten kehittämisohjelman painopistealueet tulevana vuonna ovat pienen taiteenalat, taiteen uudet jakelukanavat ja areenat sekä taiteilijoiden sparraustilaisuudet. Läänintaiteilijat luovat mahdollisuuksia taiteilijoiden työlle, ja tavoitteena on, että kehittämisprojektit jalkautuvat, vakiintuvat ja jäävät henkiin läänintaiteilijan viran päätyttyä. Läänintaiteilijoiden virkoja tullaan esittämään viisivuotisiksi nykyisen kolmen vuoden sijaan.

Matti Kaarlejärven aiheen otsikko oli Alueellisten taidetoimikuntien työ tänään ja huomenna / hyvä apurahahakemus. Kaarlejärven mukaan taidetoimikunnan puheenjohtajan tehtävä on olla pääluottamusmies, joka toimii yhteistyössä poliittisten toimijoiden, virkamiesten ja rahoittajien kanssa. Hän piti tärkeänä toimimisen alueiden hyväksi ja sen puolesta, että itäsuomalaiset taiteilijat olisivat samalla lähtöviivalla pääkaupunkiseudun taiteilijoiden kanssa. Apurahoista päättäminen voi olla raastava prosessi, jossa pitää olla tietoinen päätöksenteon eettisistä ja moraalisista vaatimuksista, on hyvä olla kokemusta monikulttuurisesesta työstä taiteen alalla ja kyetä näkemään taiteen kenttä kokonaisuutena, eikä vain oman taiteenalansa kautta. Apuraha-anomus -osiossa Kaarlejärvi kehoitti taiteilijoita olemaan läsnä hakemuksessa ja hurmaamaan päätöksentekijät.   Lopuksi hän kertoi Pohjois-Savossa käynnistyvästä Luova veto -hankkeesta, jonka tavoitteena on laatia luovien alojen, taiteen ja kulttuurin maakunnallinen kehittämisohjelma ja toteuttaa kokeiluja luovan alan liiketoiminnan ja työllisyyden kasvattamiseksi, yhteistyön lisäämiseksi sekä toimintaedellytysten parantamiseksi. Hanketta rahoittaa Pohjois-Savon liitto. Lisätietoja: www.savoniamuotoilu.com/2018/06/21/luova-veto-hank...

Anne Leinonen konkretisoi hyvän hakemuksen sisällön. Kaiken perusta on hyvä työsuunnitelma, jossa vastataan kysymyksiin kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Lisäksi:

• kiteytä ja todista
• älä oleta että sinut ja työsi tunnetaan
• hae rahoitusta riittävästi mutta kohtuudella
• kohdista rahoitus ja kerro miten muualta haettu rahoitus suhteutuu Taikelta haettuun

Leinonen nosti esiin taiteiden välisen tasa-arvon ja päätöksentekoa ohjaavat faktat, joita ovat:

• määrärärahat 
• myöntöhistoria 
• hakemusten jakautuminen taiteenaloittain 
• todistusarvo hankkeen toteutumisen kannalta

Lisäksi hän kertoi, että toimikunta ottaa huomioon myös sen, onko joku taiteilija poikkeuksellisen tuen tarpeessa ja onko jokin ala erityisessä nosteessa ja vaatii siksi enemmän tukea.Leinonen nosti vielä lopuksi esiin asiat, joihin hakija ei voi vaikuttaa, jotka kuitenkin ovat huomioon otettavia tekijöitä avustuspäätöksiä tehdessä. Niitä ovat:

• kuinka paljon on hakijoita
• kuinka monta hakijaa kilpailee saman taiteenalan rahoituksesta
• keitä ja mistä hakijat ovat
• ikäjakauma 
• alueellisuus 
• sukupuolten välinen tasa-arvo 
• määrärahat

Ulla Mäkisen alustuksen otsikko oli Epävarmuudesta ja ei-tietämisestä. Mäkinen ohjeisti hakijoita kiinnittämään huomion siihen, että hakemuksessa on:

• selkeä aloitusraami 
• avattu työskentelytapoja 
• peilattu oma tekeminen muuhun kenttään 
• varmistettu ja kysytty lupa yhteistyökumppanin nimen mainitsemiseen rahoitusanomuksessa

Taiteen tekemisen luonteeseen kuuluu ei-tietäminen ja apurahasysteemi ruokkii epävarmuutta. Mäkinen kertoi hakemuksista, jotka parhaimmillaan saavat aikaan sellaisen tunteen ja innostuksen, että ”tämä juttu on pakko kokea kun se valmistuu”. Mäkinen kannusti hakijoita hakemaan apurahoja ja yhteistyökumppaneita, jatkamaan kehittelyä ja olemaan lannistumatta. Taiteilija ei ole se joka hylätään, vaan hakemus, myöntäjät eivät arvioi ihmistä, vaan hakemusta ja toimikunta on oikeasti taiteilijan puolella, vaikka joutuukin  tekemään kielteisiä päätöksiä.

Paneelikeskustelussa muun muassa päivitettiin tietoja jääviyssäännöistä ja apuraha-anomusten liitteistä. Yleisön toive oli, että toimikunnalta saisi perustelut apuraha-anomuspäätöksiin.

Muistiinpanojen laatija: Kaisla Pirkkalainen