Elokuussa ITAK-näyttämölle saapuu freelance-tanssitaiteilijoiden työryhmä työstämään uutta teostaan, joka kulkee työnimellä Siskot.
Millaista on elämä ilman siskoa tai siskon kaltaista parasta ystävää? Miten erilaisena naisten keskinäinen tuki, konflikti ja vertailu näyttäytyy sille, joka on kasvanut ilman omaa siskoa kuin sille, jolla siskoja on? Onko suhde naistenväliseen solidaarisuuteen erilainen, jos onkin kasvanut veljien keskellä?
Näitä kysymyksiä Rebecca Laube-Pohton koollekutsuma työryhmä lähtee yhdessä pohtimaan ja työstämään tanssin keinoin. Ryhmä aloittaa yhteisen työskentelyn ITAK:n Aihio-tuen mahdollistamana ja myös yleisö pääsee tutustumaan teoksen alkuvaiheen aihioihin keskiviikkona 12.8. klo 18.
Koreografi Rebecca Laube-Pohto, mistä teosidea sai alkunsa?
Rebecca:
Mulla on kolme isoveljeä, joiden kanssa olen kasvanut. Ympärilläni on ollut naisia kavereina ja ystävinä, ja olen alkanut havainnoimaan ja pohtimaan naistenvälisen solidaarisuuden kysymystä. Olen pohtinut, että jos on kasvanut perheessä, jossa on lähellä siskoja, onko lähestyminen toisia naisia kohtaan jotenkin vaivattomampaa. Tästä pohdinnasta idea lähti alkujaan kehkeytymään. Ja myöhemmin olen miettinyt teemaa myös laajemmin, esimerkiksi että voiko vaikkapa syvä ystävyys korvata siskouden kokemusta. Olen myös jo alkuprosessin aikana huomannut ettei siskosuhteet ole niin mutkattomia kuin olen ajatellut ja siskosuhteita on monenlaisia.
Pohdin siskouden teemaan liittyen myös muun muassa naisvihaa, kateutta ja vaikeita tunteita – ja miten ne ilmenevät eri tavoilla riippuen tai riippumatta siitä, onko ihmisellä siskoja vai ei. Onko siskon kanssa kasvaminen luonut naistenvälistä solidaarisuutta vai voiko hankalat siskosuhteen kokemukset myös jossain tapauksissa luoda lisää kateutta/kitkaa naisia kohtaan? Siskosuhteessa näen arvokkaana, että ne suhteet säilyvät läpi elämän ehkä helpommin kuin vaikka ystävyyssuhteet, jotka rakentuvat erilaisen siteen varaan.
Tanssijat Aurora Suhonen ja Moona Penttinen, mitä siskous teille merkitsee?
Moona:
Mä koen siskouden sellaisena jonkinlaisena läheisyyden tuomana aitoutena ehkä. Siskosuhteessa voisi olla sellaista jopa tietoistakin lähestymistapaa, että miten valitsen katsoa toista siskona tai ajatella jostakusta toisesta, että hän voisi olla siskoni, jonkinlainen läheinen hengenheimolainen. Olen itse kasvanut ilman siskoa, yhden veljen kanssa.
Aurora:
Mulla on kaksi siskoa, olen meistä keskimmäinen. Siskous on tosi uniikki asia, mutta siihen voi liittyä myös monenlaisia paineita. Ulkopuolelta voi tulla oletusta, että siskot ovat aina toisilleen sydänystävät ja tuntevat toistensa salaisuudet, mutta todellisuus voi olla toinen. Jos vertaa siskosuhdetta kaverisuhteisiin, niin niitä erottaa selvimmin juuri se, että siskoista tietää, että ne tulee aina olemaan siskot vaikka välillä pidettäisiin vaikka mykkäkoulua tai olisi rajumpiakin riitoja. Rehellisyys on läsnä siskoudessa myös silloin, kun on toiminut toista kohtaan tyhmästi, se on erilaista kaverisuhteissa.
Mitä ajattelette nyt, ennen teosprosessin alkua, miten lähdette lähestymään teemaa liikkeellisesti?
Rebecca:
Kun ajattelen tätä siskoutta liikkeen näkökulmasta, niin yksi konkreettinen liikkeellinen asia mikä tulee mieleen vahvana on tukeminen ja kannattelu. Sitä kautta parityöskentely, kontaktityöskentely varmasti ovat jossain määrin liikkeellisen työskentelymme lähtökohtia. Mua kiinnostaa myös aggressio sekä ilo ja niihin liittyvät eleet.
Aurora:
Mulla tulee mieleen Rebecan esimerkkien lisäksi lapsuudesta liikkeellisenä teemana myös se, että kopioidaan kaikkea, mitä sisko tekee. Että miten se siskon ihailu ja idolisointi liikkeellisestikin voi näyttäytyä: esimerkiksi että mennään perässä ja opetellaan samoja temppuja.
Moona:
Yhteisyyden ja erillisyyden teemat myös liikkeellisesti puhuttelee tässä aiheessa. Yhteistä polkua ja erillistä polkua kulkeminen.
Rebecca:
Luulen että erilaisilla improvisaatioharjoitteilla lähdetään näitä kohti. Me tullaan työskentelemään prosessilähtöisesti, improvisaatioharjoitteiden kautta. Yhdessä tekemällä, tutkimalla lähdetään sitten elokuussa hakemaan ja kokeilemaan.
Työryhmä jakaa yleisölle alkuvaiheen työskentelynsä aihioita ITAK-näyttämöllä keskiviikkona 12.8. klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy!
Työryhmä
Rebecca Laube-Pohto on alkujaan mikkeliläislähtöinen esiintyjä, koreografi ja tanssinopettaja, sekä taiteellinen johtaja. Hän toimii kansainvälisesti tanssitaiteilijana erilaisissa projekteissa ja vapaan kentän työryhmissä niin esiintyjänä, koreografina kuin opettajana. Tällä hetkellä Laube-Pohto on erityisen kiinnostunut hetkessä syntyvästä koreografiasta, läsnäolon tutkimisesta sekä ihmisten ja tilan välisistä yhteyksistä. Rebecca Laube-Pohto ohjaa ITAK:lla syksyn aikana flying low -kurssin osana Kuopion työpajalauantaita.
Moona Penttinen on Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistunut jyväskyläläinen tanssinopettaja ja tanssitaiteilija. Hän työskentelee tällä hetkellä tanssinopettajana ryhmien ohjauksen parissa niin tanssikouluissa kuin peruskoulun ja varhaiskasvatuksen palveluissa. Penttinen on työskennellyt aiemmin myös muun muassa ITAK:n järjestämien Tanssipolku-työpajojen opettajana ja suorittanut ITAK:ssa opintoihin kuuluvan työharjoittelun.
Aurora Suhonen on kuopiolaislähtöinen tanssitaiteilija ja tanssinopettaja. Hän opiskelee tällä hetkellä tanssijan maisteriohjelmassa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa ja on valmistunut Savonia-ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksesta. Suhonen on työskennellyt tanssijana aiemmin muun muassa Tanssiteatteri Minimin teoksissa sekä vierailijana että vakituisena tanssijana esimerkiksi produktioissa Kaiku, Täydellinen resepti ja Momo.
