Puheenvuorot dokumentoi Anniina Aunola
ONKO IDEOILLA TEKIJÄNOIKEUKSIA? - KULTTUURIYRITTÄJÄN NÄKÖKULMA MORAALISEEN TEKIJÄNOIKEUTEEN
Disa Kamula, disakamula oy:n toimitusjohtaja toi esiin, miten tekijänoikeus suojaa vain teoksen persoonallista ilmaisumuotoa. Se ei suojaa ideaa, teoksen tietosisältöä tai teokseen sisältyvää teoriaa – nämä edellä mainitut ovat vapaasti muiden käytettävissä. Disa käsittelee puheenvuorossaan sitä, miten kulttuuriyrittäjyyden kautta voi kuitenkin tukea omaa selviytymistään.
Disa on valmistunut teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaineesta 2007. Hän on opettanut ja ohjannut ja toiminut laajasti kulttuurin parissa. Opiskeluaikoina tulomuotoina oli DJ-keikat ja opintotuki. Kun tutkinnon sai kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen, eli vahvana ajatus, että pitää yrittää tehdä sitä mihin on kouluttautunut ja DJ voi jäädä eläkkeelle.
Miten tuotetaan yhteistä hyvää, sitä samaa mitä taide on antanut tekijälle itselleen? Työ oli ohjauksia ja taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille iltaisin eri oppilaitoksissa. Vuonna 2011 Disa osallistui työvoimakoulutuksen järjestämälle aktivointikurssille yrittäjyydestä. Tätä ennen vastustus yrittäjyyteen oli ollut vahvaa.
Kuitenkin silloin Disa päätyi kuudeksi vuodeksi Tampereen teatteriin yleisötyön tekijäksi. Tänä aikana 3-4 vuoden prosessin tuloksena syntyi Ystävänä yleisö -kirja, antologia yleisötyöntekijöiden työstä. Kirja on tehty omakustanteena ja palkattomana. Kirjasta löytyy Disan oma artikkeli yleisötyön rahoituksesta. Kirjassa pohditaan mm. miten taidelaitokset hyötyvät yleisötyöstä, mutta saako taiteilija vastinetta.
2018 tapahtui muutos prekariaattina niin ohjaajana, yleisötyöntekijänä kuin opettajana työskentelevälle Disalle. Naapurista vapautui tila, jonka hän vuokrasi kulttuuritilaksi. Aluksi tilaa pyöritettiin yhdistyksen kautta, mutta päätöksentekoprosessi oli liian hidas niihin tarpeisiin, joihin tuli vastata. Tästä syntyi yrityksen perustamisen tarve.
Yritys on yhteiskunnallinen toimija, jonka perustamisessa ensimmäisenä asiana on valita yrityksen toimiala. Laajasta luettelosta löytyy myös esittäviä taiteita palveleva toiminta eriteltynä, ja näiden valintojen lisäksi tärkeää on muistaa lisätä yritystä perustettaessa lauseke: ja kaikki muu laillinen liiketoiminta. Taiteilijan identiteettitutkielmaa voi tehdä tämän toimialalistauksen avulla… Taide, viihde, virkistys…ja kaikki näiden alla olevat toimialat…
Yrityksen nimi on erittäin tärkeä ja Disa pitäytyi pitkällisten pohdintojen jälkeen omassa nimessään, sillä monta kymmentä vuotta sillä toimittuaan se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Näin syntyi Osakeyhtiö DISAKAMULA OY.
Myös yhtiömuotoa on tärkeää miettiä. Osakeyhtiö valikoitui siksi, että jos yritys tekee virheen ja menee konkurssiin, niin se on irrallinen juridinen kokonaisuus. Silloin toimija voi ainoastaan menettää sen, mitä on sijoittanut yrityksen toimintaan. Yhden hengen osakeyhtiön perustaminen ei enää myöskään edellytä aiemmin vaadittua alkupääomaa, jotta sen pystyy viemään rekisteriin. Työnantajarekisteriin liitytään siinä vaiheessa, kun osakeyhtiöön tulee työntekijöitä ja aletaan maksaa palkkaa.
Yrityksen tilinpäätökset tulevat julkisesti nähtäväksi, ja esimerkiksi Finder näyttää yrittäjien tiedot, jotta muut toimijat voivat seurata, missä tilassa yritys on ja kannattaako yhteistyötä tehdä. Yrityksille annettava starttiraha on ollut Disalle ensimmäisen vuoden keskeinen tulo.
Mitä osakeyhtiö disakamula oy myy?
Lyhyesti sanottuna: ratkaisuja luoviin haasteisiin. Tuotteet ovat aika ja tila. Asiakas voi ostaa Disa Kamulan aikaa ja toisaalta Tampereen Kalevassa vuokrattavana olevaa tilaa. Asiakkaina mm. yksittäiset taiteilijat, esimerkiksi yhden ihmisen soolomonologi Pieni ballerina, tai esimerkiksi lukio tehdessään lukiomusikaalia. Ohjaajapalveluille on määritelty tuntihinta ja kokonaishinta. Koko illan teoksen hintaa perustellessaan Disa käyttää vertauksena kylpyhuoneremontin hintaa.
Yksi keskeinen palvelu on erilaiset koulutuspalvelut. Näitä Disa tarjoaa joskus yksin, mutta mielellään myös yhteistyössä parin muun yrittäjän kanssa, joiden kanssa he yhdessä muodostavat osuuskunnan. Jos asiakas ostaa työhyvinvointipäivän, näin hän saa monialaista yhteistyötä sisältävän paketin. Osuuskuntaa Disa vertaa traktoriin. Kun maalla on monta tilaa, joilla tehdään peltotyötä, jokainen tarvitsee traktoria, mutta jokainen maksaa siitä vain pienemmän osan, kun se jaetaan. Traktori voi Disan esimerkin mukaan olla taiteilijoille esimerkiksi vaikka markkinointi. Osuuskunnan voi perustaa 3 yrittäjää tai jos perustajia on yli 7 kenenkään ei tarvitse olla yrittäjä.
Disa kokee yhdessä tekemisen olevan merkittävää, teatterissakin teos syntyy yhteistyönä, idean resonoidessa tekijöissään. Esimerkiksi hän ottaa Parsifal-näytelmän ohjauksen, joka lähti valokuvaaja Heikki Järvisen ideasta tehdä kungfu-ooppera. Disa kysyi lisää Heikiltä ja idea alkoi kasvaa. Kun pienet teatterit hylkäsivät idean, lähestyttiin suurta. Tampere-taloon tarjous menikin läpi, ja teos sai ensi-iltansa isossa salissa. Merkittävässä osassa oli kierrätysmateriaalista tehty Vilma Riitijoen suunnittelema puvustus.
Disa tekee yhteistyötä tällä hetkellä toisten yrittäjien kanssa. Vielä ei ole ollut ajankohtaista se, että joku toimisi työntekijänä DISAKAMULAN nimen alla. Neuvona yhteistyötä haluavalle on, että hän rekisteröisi itsensä, ja sen jälkeen voidaan neuvotella jatkosta.
Jos yrittäjyys tuntuu liian kapitalistiselta, yrityksestä voi tehdä yhteiskunnallisen esim. perustamalla nuorille kortteliteatterin, jonka toiminta voi olla tappiollista, mutta se katetaan muun toiminnan voitolla. Yritys voi palkata myös esim. teatteriohjaajan tähän työhön. Disa pohtii, eivätkö kulttuuritoimijat uskalla ottaa riittävästi yhteiskuntavastuuta, ja hän uskoo, että ryhtymällä yrittäjiksi kulttuuritoimijat voisivat tuoda yritysmaailmaan kunnioittavaa toimintakulttuuria.
Paluuna alkuperäiseen kysymykseen siitä, onko ideoilla tekijänoikeuksia, Disa vastaa vielä, ettei ole. “Jos ideat eivät ole vielä konkretisoituneet tuotteeksi, niin keksikää lisää!”
Yleisökysymykset:
Millaista apua olet saanut tuotteistamiseen?
Disa: BISNES FINLAND myötää 5000€ arvoisen innovaatiosetelin esim. palvelumuotoilutoimijan palvelua, TE-keskus antaa tukea
Ehdottoman tärkeäksi tueksi tulee saada hyvä kirjanpitäjä ja oppia ulkoistamaan. Ostakaa asiantuntijoiden palvelua!
Disa Kamula nettisivut: https://disakamula.com/(opens in new window)
VALOKUVA – REKISTERÖITY TUOTEMERKKI
Puheenvuorossaan Miina esittelee, miten idea syntyi, mikä oli idean matka metodiksi, kuka metodia saa käyttää, millä ehdoin ja miten tätä oikeutta valvotaan.
Miina toimii ns. ihmistyön kentällä, kouluttamalla kohtaamistyössä toimivia sosiaali-, terveys ja opetusalan ihmisiä. Elanto tulee pääosin koulutuksesta, mutta myös erilaiset tekijänoikeus ja kirjastokorvaukset tuovat tuloa. Miina on tehnyt esimerkiksi yhteistyötä YLE Teeman kanssa toteuttaessaan sarjan Valokuvan voimaa, jossa kuvattiin erilaisia perheitä, jotka halusivat lähentää perhesuhteitaan voimauttavan valokuvan menetelmän avulla.
Dialoginen katse ja kehollinen peilaaminen auttamistyön työvälineenä
Voimauttava valokuva on sosiaalipedagoginen menetelmä, taiteen menetelmä. Valokuvaaminen on menetelmässä konkreettinen keino, joka auttaa muuttamaan ihmisten katsomisen tapaa. Työvälineenä on katsominen ja nähdyksi tuleminen. Tätä syvällistä työmenetelmää käytetään paitsi omaan identiteettityöhön myös dialogiseen työhön. Vahvistamaan sitä, miten ymmärrämme toisia, miten tulemme itse näkyviksi, ja miten erilaisista maailmoistamme käsin voimme rakentaa ymmärrystä.
Menetelmän ydin on kuvaamisen tai auttamisen valta-asetelman kääntäminen ympäri. Kuvaaja on yleensä kiintynyt omaan näkemykseensä ja miettii: ”voi kun mä voisin näyttää sut näin, voi kun tän sä oppisit, tää ois sulle hyväksi. Hoitosuunnitelmankin mukaan ihmistä yritetään parantaa tai kehittää johonkin suuntaan. Kun voimauttavassa valokuvauksessa aletaan kuvaamaan, niin olennaista on unohtaa, mitä kuvaaja itse ajattelee; kuvaaja joutuu luopumaan omasta näkemyksestään. Toisen maailma on aina salattu. Dialoginen kuvausprosessi saa ymmärtämään, etten tiedä, mikä on toiselle ihmiselle tärkeää tai hyvästä. Auttamistyöntekijöille asetelman kääntäminen tarkoittaa ammatillisen vallan purkua, jossa luovutaan ammatillisen tietämisen tavasta. Taiteilijana luovutaan tekijyydestä: tulos ei ole minun kuva, vaan sen toisen kuva.
Voimauttavan valokuvan täydennyskoulutustyö kohtaamistyön aloilla on ollut vallankumouksellista siinä, miten ammatillisuus ymmärretään, miten siinä tehdään muutos. Miten opitaan katsomaan dialogisemmin toisen ihmisen perspektiivistä käsin. Miten työntekijyys ja ammatillisuus ymmärretään vastavuoroisemmin. Olennaista on, että työssä toteutuu rakkaudellisuus. Miina haluaa kyseenalaistaa sanontaa ”Älä kiinny liikaa, jottet kuormitu”. Jos me pidetään itsemme etäällä siitä työstä, se synnyttää paljon valtataistelua, sillä ihmiset peilaavat toistensa tunteita. Työntekijän epäluottamus ja etäisyys asiakasta kohtaan synnyttää myös asiakkaassa luottamuksen puutetta ja halua suojautua. Kun itse yritetään pysyä etäällä asiakkaasta, niin me emme saavuta vallankäytöstä vapaata tilannetta, jolloin asiakkaan energia kuluu ”auttamisen” vastustamiseen oman voimautumisen sijaan. Voimauttavan valokuvan menetelmän avulla asiakkaat saavat vaikuttavampaa työtä ja työntekijät saavat merkityksellisyyden kokemusta työstä, ja sen myötä kuormittuvat vähemmän.
Miina työskenteli lasten ja nuorten parissa lastenkodissa. Hän oli saanut siihen työhön paljon välineitä, jotka perustuivat verbaaliseen kieleen. Hyvin harvoin kuitenkaan lasten ja nuorten kaipaamat asiat olivat niitä, joita sanottiin. Katse, olemus ja äänensävyt olivat paljon merkityksellisempiä.
Lapsen pitää saada tietää, että kaikki kaltoinkohtelu ja muut asiat eivät ole hänen vikansa. Sanoilla on erittäin vaikea osoittaa tätä. Syntyi ajatus siitä, että on löydettävä toisenlainen tapa tehdä tätä työtä. Jokainen meidän aloilla toimiva tajuaa, että vaikka meillä olisi kaikki ammatillinen tieto, niin silti me emme voi tietää kenenkään kohdalla, miten juuri hänen elämäänsä autetaan.
Pienet lapset takertuvat ja kysyvät olemuksellaan: ”Oletko sinä se, joka rakastaa minua aina”. Karmea asia, joka mietitytti, oli tieto, että ”Olen tänään täällä vaan tässä iltavuorossa”. Miten työtä voi tehdä niin, että se olisi oikein?
Miinan omassa perheessä perhevalokuvaaminen oli ollut aina tärkeää. Hän on kasvanut taiteen maailmaan, saanut kokemuksellista tietoa siitä, että valokuvauksella voi tehdä asioita, jotka ovat tunnetasolla tärkeitä. Pikkuveljestään lapsi-Miina ajatteli häntä katsellessaan, että ”Ville on niin ihana, että mä haluaisin olla Ville!” Se, että voi rakastaa toista niin paljon, että se tekee avuttomaksi ja keinottomaksi. Kuvaaminen voi olla kömpelö yritys ikuistaa se hetki, jossa rakastaa toista, jolloin kuvaan jää jälki rakastavasta katseesta. Tragedia on se, että toinen ei kuitenkaan näe kuvaa niin kuin kuvaaja, ehkä hän ei edes kaipaa kuvaajan rakastavaa katsetta. Miinan työ on sen tutkimista, miten voidaan rakastaa paremmin, kohdata paremmin.
Miten mä saan nähdä sut?
Taustalla työskentelyssä on kokemus siitä, että valokuvalla voi ainakin yrittää näyttää toiselle, että hän on rakastettava ja ihana. Varsinainen Maailman ihanin tyttö -projektin käynnistyminen lähti lastenkodin ihanasta Mirasta. ”Jos kuvaan, miten ihana Mira on, niin näkeekö Mira sen siitä kuvasta?”
Aluksi kuvat järkyttivät lapsia, vähitellen opittiin katsomaan kuvia lempeämmin. Keskeistä oli katsotuksi tuleminen jo siinä kuvaamistilanteessa. Murheelliset lapset alkoivat heräillä henkiin Miinan katsoessa heitä iloiten ja lumoutuen, niin, että hänen silmänsä syttyivät. Lapsen silmiin syttyi ilo ja elo siitä, että ”voinko mä olla niin tärkeä, että sä haluat nähdä mut oikeasti?”
Mikä työssä on niin parantavaa ja tärkeätä? Se, että nuoret ovat valinneet kaiken, kun heidän elämässään aikuiset ovat määritelleet heitä monien leimojen ja ongelmien kautta ja tehneet ratkaisuja, joihin lapsi ei ole voinut vaikuttaa riippumatta siitä, kuinka paljon ne ovat häntä satuttaneet. Lapsi sai itse päättää, miten haluaa tulla kuvatuksi. 200 000 kilometriä ajettiin erilaisten paikkojen perässä. Se, että puvut on tehty itse kierrätysmateriaalista, on ollut yksi iso osa arvokkaaksi tekemisen prosessia. Voimauttavan valokuvan menetelmän kuvasto laajemmin ei kuitenkaan näytä välttämättä siltä, miltä Maailman ihanin tyttö -projekti näyttää, voimauttava valokuva ei ole sitä, että laitetaan hieno mekko päälle ja mennään metsään. Kyseessä on työote ja kohtaamisen tapa, jolla on eettiset ehdot. Sen sijaan itse muoto ja sisältö ovat aina vapaat ja varioivat mukana olevien ihmisten persoonallista maailmaa.
Oma yritys ja metodin kehittäminen
Miina on työskennellyt myös isyysaiheen ja esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden parissa. Valokuvatyöskentely on runsastöistä ja kustannuksiltaan kallista. Työnsä tukena Miina on käyttänyt yhtä tai kahta assistenttia kerrallaan jo vuodesta 2006 lähtien.
Oman yrityksen perustaminen vuonna 2005 lähti liikkeelle vuoden nuoren valokuvaajan palkinnosta, jolloin yksityisessä galleriassa edellytettiin, että taiteilija on yrittäjä. Toiminimi oli luonteva ratkaisu, sillä Oy:n perustaminen edellytti tähän aikaan pääomaa. Maailman ihanin tyttö tekijänoikeudet on jaettu kuvattujen tyttöjen kanssa. Osa menetelmän koulutuksista toteutetaan toiminimen kautta, osa verokortilla riippuen yhteistyökumppanien ja koulutusjärjestäjien tarpeista.
Terapeuttisen valokuvaprojektin rinnalla alkoi jo varhain kehittyä voimauttavan valokuvan menetelmä. Tieteen puolella kiinnostavaa oli tuolloin narratiivisuus ja silloisella Stakesilla (nykyisin THL) oli 2001-2004 työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen keskittynyt hanke, jossa oli mahdollisuus työskennellä voimauttavan valokuvan kanssa. Vähitellen alkoi muodostua koulutusrakenne, joka kasvoi voimauttavan valokuvan perusteisiin. Perusteita opetettiin täydennyskoulutuksina eri koulutusjärjestäjien kanssa esim. Kuopion Snellman –kesäyliopiston kanssa on järjestetty koulutusta koko 2010-luvun. Vuoden kestävä ammatillinen perusteet -koulutus sisältää 6 lähijaksoa ja sitä on järjestetty 15 eri paikkakunnalla 2003 alkaen.
Perusteiden syventämiseksi alkoi 2008 3-vuotinen jatkokoulutus, josta nyt on valmistumassa viides ryhmä, joka tekee Lempeä katse -päättötyönäyttelyn. Kahden pitkän ammatillisen koulutuksen lisäksi tarjolla on lyhyempiä koulutuksia esim. perhetyökalu, ryhmätyökalu, voimauttava omakuva, voimauttava sukupuu tai menetelmää käyttävien konsultaatiopäivät. Lisäksi Miina puhuu seminaareissa, toteuttaa työyhteisön kehittämispäiviä ja TYHY-kokonaisuuksia.
Tällä hetkellä vuoden mittaisen koulutuksen on saanut 3000 ammattilaista, jotka toimivat muunmuassa sosiaali- terveydenhuolto-, opetus- tai työyhteisön kehittämisen aloilla. Kaksikymmentä vuotta kestänyt koulutustyö on ollut Miinalle tärkeä kehittämistyön perusta: menetelmää käyttäneet opiskelijat ja heidän asiakkaansa: oppilaat, potilaat jne. ovat välillisesti osallistuneet menetelmän toimivuuden hiomiseen.
Menetelmän rekisteröinti ja käyttö
Voimauttavan valokuvan rekisteröinti tehtiin samassa yhteydessä, kun toiminimenkin rekisteröinti 2005. ”Oivallus oli, että olen keksinyt jotain ainutlaatuista ja että sille todennäköisesti riittää kopioijia, mutta koska työssä etiikka on olennaista, on tärkeää, että käyttöä voidaan rajata. Tajusin, että tämä lähtee käsistäni, jos en pidä huolta siitä!”
Miinasta oli hienoa, että ihmiset omaksuivat menetelmää omaan käyttöönsä, mutta osa ihmisistä alkoi hyödyntää menetelmää myös kaupallisesti ja ammatillisesti niin, että alkuperäinen idea ei toteudu. Yhtenä esimerkkinä Miina mainitsee sen, miten joskus voimauttavasta valokuvasta puhutaan, kun ammattivalokuvaaja menee ottamaan kuvia ihmisistä, joissa ihmiset vain näyttävät hyvältä.
Voidakseen käyttää nimikettä omassa työssään tulee kouluttautua ja koulutuksien jälkeen voi saada lisenssin. Koulutetut toimivat työnohjauksellisessa suhteessa Miina Savolaisen kanssa ja kaupallisissa tilanteissa maksavat tästä Miinalle. Käytön valvonta toteutuu Miinan ja koulutuksen käyneiden toimesta. Jos silmiin tulee toimintaa, jossa käytetään nimeä, niin ollaan yhteydessä ja neuvotellaan.
Miinalla on ollut palkattu työntekijä jo 10 vuotta hoitamassa kirjanpidon ja asiakaspalvelun. Työn kokonaisuuteen kuuluu paljon ns. vaikeasti laskutettavaa työtä, esimerkiksi saatavilla olo opiskelijoille mentorina ja työnohjaajana. Tähän on tulossa helpotusta, sillä toteutumassa on työnohjauspäivät, jolloin vanhat opiskelijat voivat kysyä ja saada tukea projekteihinsa.
Jo hyvin alkuvaiheessa työskentelyään Miina tajusi, että tässä työssä on kyse hänen elämänurastaan, jonka tavoitteena on etsiä lempeää katsomisen tapaa. Kiinnostavaa olisi tutkia voisiko Suomessa rekisteröity menetelmä toimia myös ulkomailla. Menetelmän kouluttamisesta on kokemusta ulkomailta, mutta sitä ei ole aktiivisesti pyritty edistämään. Tavoitteena on laajentaa kotimaista teoriapohjaa ensin riittävästi.
Miina toteaa lopuksi, miten pohjimmiltaan kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja miten hienoa on, kun ihmiset löytävät voimauttavasta valokuvasta kosketuspinnan omaan elämäänsä. Merkityksellistä on myös toimijan omat kokemukset: ”Tämän jutun pitää koskettaa myös itseäni yhä uudestaan ja uudestaan.”
Yleisökeskustelua:
Rekisteröinti tehdään patentti- ja rekisteröintihallituksen sivuilla. Sen voi tehdä 5/10 vuotta kerrallaan, eli aina pitää seurata miten vanhenee.
Tavaramerkkitoiminnan funktio on kertoa kuluttajalle siitä, mitä hän ostaa. Tavaramerkki on tietyn tuottajan ja tekijän esiintuomista, jotta kuluttaja voi tehdä haluamiaan valintoja. Tavaramerkki koskee erityisesti nimeä, jos kukaan ei käytä esim. nimeä voimauttava draama, niin sen voisi rekisteröidä.
Tekijänoikeus puolestaan syntyy teokselle, mutta ideat, metodit tai konseptit eivät ole suojattavissa. Mutta luovalla alalla toimivat ihmiset varmasti kehittelevät kaikkia näitä koko ajan eteenpäin. Jos ideoitakin aletaan rajoittaa jonkun omaisuudeksi, niin emme voisi tehdä oikein mitään.
Olisiko kuitenkin merkittävää puhua auki oma viitekehys, mistä on vaikuttunut ja mikä kannattelee? Antaa tunnustusta niille, ketkä ovat olleet tai ovat paraikaa omassa arjessa vaikuttamassa omaan ajatteluun, erilaisten ideoiden, metodien ja konseptien syntyyn. Voitaisiin opetella tekemään lähdeviittauksia kuten tieteessä. Teknisesti voi olla kuitenkin haastavaa nimetä kaikki keskeiset vaikuttajat.
Mestari-kisällimallissa on ollut merkityksellistä tuoda esiin auktoriteetti. Kun autoritaarisesta taideopetuksesta on siirrytty individualistiseen tapaan se, että kerrottaisiin esikuvista, tuntuu vanhanaikaiselta. Ehkä opettajien sijaan nykyisin mainitaan ennemminkin se, keiden kanssa on työskennellyt.
Nettisivu:
http://www.voimauttavavalokuva...(opens in new window)
Seminaarissa oli puhumassa myös Nina Seitz Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselta (TTVK) teemalla:
MORAALINEN TEKIJÄNOIKEUS – TERMIN KIRKASTUS
Mitä tarkoittavat isyys-, respektio-, luoksepääsy- ja katumisoikeus sekä klassikkosuoja? Puheenvuorossa avattiin moraalista tekijänoikeutta sekä oppikirjaesimerkein että muutamin oikeustapauksin, joissa näitä kysymyksiä on sivuttu.