18-10-2019
Näin kirjoitat täydellisen apurahahakemuksen!
Aika mahtipontinen otsikko, eikö vain?
Harmillisesti minun täytyy kuitenkin heti jo näin alussa tunnustaa, että en pysty antamaan mitään kaiken kattavaa neuvoa täydellisen apurahahakemuksen kirjoittamiseen.
Valitettavasti ne seikat jotka tekevät meistä taitelijoita, kuten laatikon ulkopuolinen ajattelu ja seikkailullisuus eivät välttämättä tee meistä hyviä hakupapereiden kirjoittajia. Olen itse hyppinyt vuosia apuraharuljanssin molemmilla puolilla ja lukenut muun muassa Alankomaiden näyttämötaiteiden säätiön hommissa satoja, jos en tuhansia hakemuksia. Jos kaiken lukemani pohjalta pystyisin paljastamaan jonkun silmänkääntötempun, niin tekisin sen häikäilemättä. Tyydyn tässä blogikirjoituksessa nyt kuitenkin vain avaamaan prosessia lukijan näkökulmasta.
Kun mietin projekteja, jotka ovat saaneet rahoitusta ja niitä mahdollisesti yhdistäviä tekijöitä, tulee ensimmäiseksi mieleen hakemusten persoonallisuus. Tekijän tai työryhmän taiteellinen kädenjälki näkyi näiden hakemusten koko sisällössä ja niissä oli uskallettu unelmoida, rakentaa mielikuvia ja maisemia. Valittu tematiikka tuntui henkilökohtaiselta. Usein kuulee, että hakemuksissa pitäisi vältellä konditionaaleja, mutta en koe haaveilua mitenkään epävarmuuden osoittamisena. Koska taiteenkentällä asiat ovat aina enemmän tai vähemmän ennalta arvaamattomia, on mielestäni parempi unelmoida rohkeasti kuin olla äärimmäisen realistinen. Sky IS the limit… mutta todellisuudessa teosidean toteutuskelpoisuutta tarkastellaan myös edellisten projektien onnistumisen ja pragmaattisen rahoitussuunnitelman kautta.
Hakemuksen lukija on aina teoksen potentiaalinen katsoja. Otan usein yleisön roolin hakemuksia käsitellessäni ja haluan tietää mitä lopulta tulen näkemään ja kokemaan. Jos en saa hakemuksesta mitään otetta siitä, mitä edessäni, keskellä, takanani, ylläni tai allani tulee tapahtumaan, niin hakemus on mielestäni epäonnistunut. Eräs kollegani perusteli omaa epämääräisyyttään asian suhteen pelolla ideoiden lukkiuittamisesta jo konseptivaiheessa. Mitä jos annettuja lupauksia ei pystykään loppupeleissä lunastamaan? Hän ajatteli mielestäni liian paljon samoin kuin poliitikot ennen vaaleja. Väitän, että hakemuksen käsittelee aina alan asiantuntija, jolla on ymmärrystä taiteellisen prosessin eri vaiheista. Hän tietää miten teosidea materialisoituu lopulliseksi teokseksi vasta harjoituskauden aikana ja ideat moduloituvat.
Kaikki jotka ovat työkseen käsitelleet apurahahakemuksia yhtyvät takulla siihen, että hakemuksen pituudesta ei saa lisäpisteitä. Jos lukijan pitää kahlata sivukaupalla tekstiä läpi ennen kuin ymmärtää mistä on kyse, on jotain pielessä. Koreografeilla on valitettavan usein tapana kertoa sama asia monella eri tavalla. Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi ja onkin aina hyvä luettaa apurahahakemus muutamalla tutulla. Hyvä mittari on myös se, että jos itseä tylsistyttää lukea omaa tekstiä, niin todennäköisesti näin käy myös muiden lukijoiden kanssa. Draaman kaari ja hakemuksen käsittelijän mielenkiinnon herättäminen jo alkumetreillä on tärkeää.
On illuusio väittää, että lukijan henkilökohtaisella maulla ei olisi mitään merkitystä. Mikään kriteerisysteemi ei täysin eliminoi lukijan omia taiteellisia mieltymyksiä. Taiteilijana on parasta vain ohittaa tämä fakta olkapäitä kohauttaen ja keskittyä omien ideoiden selkeään ja persoonalliseen esittelyyn. Eikä kannata laskea sen varaan, että hakemuksen lukija jaksaisi googlata sinua inspiroivat henkilöt ja lähteet. Referointi vaatii taitoa nostaa esiin pohjatekstin olennaiset asiat. Jos et ole siinä hyvä, jätä se tekemättä. Sivistyssanojen viljely ei myöskään ole tarpeellista. Kirjoita selkokielellä mitä olet tekemässä ja miksi.
Tiedän, että kentällä heitetään vitsiä lottokupongin laittamisesta. Koska rahaa on vähän ja hakijoita paljon niin vertaus on aika sopiva. Apurahojen hakeminen on työlästä hommaa ja taiteilijat ansaitsevatkin mielestäni palautetta hakemuksistaan. Kuulen usein, että se ei tule kysymykseen hakemusten lukumääristä johtuen. Mutta jos hakupaperien käsittely olisi maksullista työtä ja siihen palkattaisiin tarpeeksi asiantuntijoita, niin ei mielestäni mitenkään mahdotonta. Palaute tulee nostattamaan hakemusten tasoa ja se heijastuu lopulta suoraan esityslavoille.
Loppuun vielä runoilija Jere Vartiaisen Facebook päivitys 1.9.2017
Apurahahakemus-sanan keskellä on haha. Apurahahakemuksen keskellä ei ole haha.
X Jaakko