Kahden teoksen illassa nähdään luonnosta tai maaseudusta inspiroituneita sooloja: koreografi Jenni Kivelän vierailuteos Strange Plant sekä Sanna Hirvosen Keskeneräisen toivon vallassa (osa2). Hirvonen työskenteli kesällä Pohjois-Karjalassa ITAK:n hankkeessa, joka toteutettiin Taiteen edistämiskeskuksen harvaanasutuille maaseutualueille suunnatulla rahoituksella.
****
Strange Plant
I am Strange Plant.
I do not know why I speak like this?
I am an exotic plant, or exotic is not a good word.
I do not know where I came from.
Strange Plant on puolipoutaisen vinksahtanut sooloteos, lastenesitys aikuisille. Teoksen sisällä kasvaa naivistinen hahmo, ihmisen ja huonekasvin välimaastossa. Hahmo, joka on lajinsa viimeinen edustaja, joka ihmettelee kevättä ja puutarhalehtiä, maastoutuu seinustalle, löytää kuolleita eläimiä puutarhastaan ja tutkii pimeää puoltaan. Esitys liikkuu tragikoomisuuden ja vakavuuden rajapinnoilla.
Teoksen esityskieli on englanti.
Katsojakommentteja:
"Kauhea biisi, siis hyvällä tavalla ja samalla naurattaa."
"Suosittelen, vahva, viisi tähteä."
"Tosi hyvä, aukesi monella tasolla."
"Ihana"
Koreografia, tekstit, esitys: Jenni Kivelä
Dramaturgia: Eira Virekoski
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Mia Kivinen
Pukusuunnittelu: Liisa Pesonen
Tila: Mia Kivinen, Liisa Pesonen
Tuotanto: Kiltit ihmiset
Kesto: noin 40 minuuttia
Teosta ovat tukeneet: Taiteen edistämiskeskus, Samuel Huberin Taidesäätiö, Helsingin kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto Residenssit: Koneen Säätiö #kotiresidenssi, Zodiak Z-free, Esitystaiteen seuran syysresidenssi, Liisa Pentti & Co kesäresidenssi
TEKIJÖISTÄ:
Jenni Kivelä on valmistunut Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta koreografiksi 2002. Hän on toiminut koreografina tehden teoksia perustamansa Kiltit Ihmiset -ryhmän kanssa mm. Kukkia-Sidontaa (2002), Juhlapäiviä (2003), Ylva-lii ja muita kertomuksia (2004), Mestarietsivät (2005), Diano Marina (2006), House of Mrs Wilson, Viimeinen nauru (2009), Katoaminen (2011), Varastettuja asioita (2012) sekä tehnyt tilaus teoksia eri tanssiryhmille mm. Helsinki Dance Companylle, Mobita Danscolle, Gruppen Fyralle, Transitions Dance Companylle Englannissa, TADaC Theatre Academy Dance Companylle sekä Norrdans-ryhmälle Ruotsissa. Hänen viimeisimpiä töitään ovat Kleine Monster (2015) Zodiak Uuden tanssin keskukseen, Jotakin kuin Grey Gardens yksityisasuntoon (2015), immersiivinen Rosemaryn huone Lammassaareen (2018) sekä koira-aiheinen lasten teossarja Kylli-koirasta (2017-2019). Strange Plant on hänen ensimmäinen sooloteos itselleen.
Mia Kivinen on valosuunnittelija ja valotaiteeseen erikoistunut kuraattori. Hän on toiminut myös tuottajana, opettajana ja erilaisissa näyttelyiden suunnitteluun ja toteutukseen liittyvissä töissä sekä valotaiteen foorumi Galleria Kandelassa. Kivinen on kiinnostunut erityisesti tilasta valosuunnittelun ja kuvataiteen lähtökohtana sekä valosuunnittelun ja valotaiteen raja-alueista. Nykytanssissa häntä kiinnostavat sen abstraktius ja visuaaliset mahdollisuudet.
Liisa Pesonen on vuonna 2013 Aalto-yliopistosta maisteriksi valmistunut vaate- ja pukusuunnittelija. Opinnoissaan hän keskittyi mm. taiteelliseen ilmaisuun, funktionaalisuuteen ja puettavaan elektroniikkaan, ja hänen rajoja rikkovat yhteisprojektinsa ovat tuottaneet myös ulkomailla konferensseissa esiteltyjä akateemisia artikkeleita. Maisterin opinnäytteenään hän loi malliston, joka tuotti ääntä perustuen asun käyttäjän kehon fysiologisiin toimintoihin. Pesonen työskentelee pukusuunnittelijana Helsingistä käsin laaja-alaisesti elokuva-, tanssi- ja teatterituotannoissa. Ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat johdattaneet hänet tekemään töitä monipuolisesti myös erilaisissa luovissa ja uutta etsivissä projekteissa. Pesonen on myös opettanut puettavaa elektroniikkaa työpajoissa Aalto-yliopiston puku- ja vaatesuunnittelun opiskelijoille. Omissa töissään Pesonen on usein inspiroitunut biologiasta ja surrealismista, hyödyntäen usein teknologiaa, joka mahdollistaa normaalien aistihavaintojen ulkopuolelle jäävien kokonaisuuksien paljastamisen ja kokemisen.
Eira Virekoski on dramaturgi ja käsikirjoittaja, jonka töissä usein yhdistyvät teatteritekstin lisäksi tanssin sekä sirkuksen tarinankerronnallinen potentiaali. Viimeisimpiin töihin kuuluvat käsikirjoitukset ‘Pakko jakaa’ (Kansallisteatteri, 2021 - tulossa), 'Kaboom ja kuvittelun voima' (Oulun teatteri, suuri näyttämö, 2020), 'Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen' (Helsingin Juhlaviikot & Cirko, 2019). Dramaturgina Virekoski on toiminut mm tanssiteoksissa 'Strange Plant' (Kiltit ihmiset, 2021), ‘The Veil Project’ (Reflectors-ryhmä, 2020), 'Actions x Figures' (Zodiak, 2020) sekä 'Rosemaryn huone' (Kiltit Ihmiset, 2018).
Pauli Riikonen on äänisuunnittelija, joka on valmistunut Teatteritaiteen maisteriksi 2011 Valo- ja äänisuunnittelun laitokselta. Hän on työskennellyt monipuolisesti teatteritaiteen kentällä nuoren polven ohjaajien kanssa kuten Essi Rossin ja Sini Pesosen kanssa. Tanssitaiteen puolella hän on tehnyt yhteistyötä Elina Pirisen, Mikko Hyvösen sekä Jenni Kivelän kanssa.
***
Keskeneräisen toivon vallassa (osa 2)
Tanssitaiteilija Sanna Hirvosen sooloesityksessä kevään ja kesän aikana järjestetyissä Toivon työkalupakki -työpajoissa syntyneet inspiraatiot, aihiot ja pajoissa käytetyt praktiikat pääsevät esille esityksen muodossa. Teos pureutuu toivon luonteeseen niin sanojen kuin liikkeenkin kautta lähestyen aihettaan tosissaan mutta kevyesti, etsiytyen kohti sekä melankoliaa että iloa, kevään sulavesiä sekä koko ruumiissa kuplivaa naurua.
Liikkeellisesti läsnä on Hirvosen muovaaman kevätpraktiikka, joka liittää toivon ruumiiseen ja ympäristöön sekä kevään tapahtumien että metaforan kautta. Lisäksi keskeisessä osassa on kieli ja äänenkäyttö, jotka tulevat osaksi liikettä.
Keskeneräisen toivon vallassa on osa Hirvosen muutama vuosi sitten alkanutta taiteellista työtä toivon teemojen parissa. Tämän jatkumon ensimmäinen julkinen ulostulo oli sooloesitys nimeltään keskeneräisen toivon vallassa - in the midst of unfinished hope, joka esitettiin Ruotsin Kungälvissä Nordiskt Ljus -festivaalilla residenssityöskentelyn päätteeksi kesällä 2021. Nyt nähtävä teos on itsenäinen ja täysin omanlaisensa, mutta monet teoksen kaiuista kantautuvat parin vuoden takaa. Lisäksi teos on ikään kuin toinen osa työpajakokonaisuudelle, joka on kesän 2023 aikana kiertänyt Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa, Kesälahdella, Tohmajärvellä ja Rääkkylässä.
Tanssi ja koreografia: Sanna Hirvonen
Kuva: Essi Koivula (Still-kuva videoteoksesta Mullan elegiat)
Kesto: noin 25 minuuttia
TEKIJÄSTÄ:
Sanna Hirvonen on joensuulainen, Islannin taideyliopistosta tanssitaiteen kandidaatiksi vuonna 2021 valmistunut tanssitaiteilija. Hän on valmistumisensa jälkeen työskennellyt monialaisesti omien teostensa kanssa sekä erilaisissa työryhmissä niin Suomessa kuin ulkomailla, ja esittänyt niitä mm. Joensuun Pakkahuoneella ja Taidekeskus Ahjossa, palvelutaloissa, kauppakeskuksessa, kouluissa sekä ulkotiloissa. Hänen työnsä keskittyvät usein ihmisen ja muun ympäröivän luonnon suhteeseen ottaen metodeikseen liikkeen, äänenkäytön ja runouden. Viime aikoina hänen praktiikkansa on laajentunut entisestään paikkasensitiivisen ja yleisöä osallistavan taiteen suuntaan esimerkiksi työpajojen ja eri työryhmissä ja kollektiiveissa luotujen teoskokonaisuuksien kautta. Hirvonen on perustajajäsen kansainvälisessä Sympoietic Society -taidekollektiivissa ja toimii Tanssivan Susirajan sekä Esitystaiteen Seuran hallituksessa vuonna 2023. Lisäksi hän opettaa nykytanssia sekä improvisatorisia praktiikoita pääasiassa Pohjois-Karjalan alueella.